Nurjat

2012-02-16T19:19:00.000+02:00

Arvonta
on suoritettu ja voittajaksi päätyi Kata, joka jätti seuraavanlaisen kommentin:
"Oi tämä on pakko saada. 4vee tyttö kinusi just tätä lelukaupassa, mut en raaskinu ostaa. jospa tyttö saisi sen täältä. :) -Kata"
Laittaisitko yhteystietosi minulle sähköpostilla osoitteeseen nurjat(at)gmail(piste)com.

2012-02-10T21:14:00.000+02:00

Eilen
pakkasen nipistellessä nenänpäätä ja poskia päästiin silittelemään kainuunharmaita. Valloittivat sydämiä täysin ja kokonaan. Voitaisiinpa mekin joskus hankkia muutama oma!
Pienin hokee jatkuvasti: "Mammas, mammas!" ja määkii sitten perään. Äsken satuin mainitsemaan, että meillä taitaa olla muovinen lammasfiguuri lelulaatikossa ja sitä piti nyt lähteä kammarista kaivelemaan, vaikka isommat sisarukset ovat jo nukkumapuuhissa.
Kissat, koirat, kanit ja lampaat, siinä on ne eläimet jotka sykähdyttää kaikista eniten minua.

2012-02-09T21:24:00.001+02:00

Taudin
selkä ei ole vieläkään taittunut. Välillä yskin kuin keuhkotautinen ja kaiken lisäksi tietokoneen kovalevykin taitaa olla laukeamispisteessä, joten se vähäinenkin into koneella pyörimiseen on kadoksissa. Mutta muuten kuuluu hyvää. Talvi on kiva ja päivät juoksee.

Ensi
viikolla juhlitaan ystävänpäivää ja sen kunniaksi pyöräytän käyntiin arvonnan, jossa kommenttilaatikkoon terveisensä jättäneiden kesken arvotaan alimmassa kuvassakin näkyvä Sylvanian Families setti. Talo, jossa on mukana pupu ja hieman tykötarpeita sille.
Postipoika kiikutti meidän lapsille vastaavan ja melkoinen hitti tuo tuntui olevan. Jo kaapissa olevat pikkaraiset samettiposket haettiin pupuneidon kavereiksi ja pöytä laitettiin koreaksi.

Arvontaan
osallistut jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon ystävänpäivään 14.2. mennessä, jolloin arvon talon yhdelle onnekkaalle! Mikäli arpaonni ei tällä kertaa suosi voi Sylvanian Families tuotteita hankkia esimerkiksi täältä.

Onnea arvontaan!

*

Tuotteet on saatu blogin kautta.

2012-01-25T09:41:00.000+02:00

Ensimmäinen
puolikas potilaista alkaa olla kunnossa, eikä pienimmäisellä näy ainakaan vielä pilkun pilkkua. Tosin pilkkujen ilmaantuminen olisi kyllä melkein toivottavaa, olisi kiva jos Aurinko olisi sairastanut vesirokon ennen vauvan syntymää.

Koirarouva
Voimariina on ilahduttanut eloamme täällä pian puolen vuoden ajan ja Kokin kuningasmaisesta olemuksesta ollaan saatu nauttia jo melkein vuosi. Lemmikit on kyllä mieletön rikkaus.
Kokki ja Voimariina tulevat juttuun oikein hyvin. Kokki on kuningas, Voimariina nöyrä alamainen. Tosin sen verran kuningaskin myöntyi, että eräänä iltana rahkakuppia oli nuolemassa puhtaaksi molemmat herkkusuut.

2012-01-24T13:58:00.000+02:00

Jälleen
on se aika vuodesta, kun sänkyjen pohjalla köhitään. Pannussa lämmitetään vettä kuumaa mehua varten. Mennään villasukissa ja toivotaan kovasti, että taudin tiukka selkä taittuisi ja päästäisiin nauttimaan ulos talvesta.
Lapsista kolme nuorimmaista sairastaa. Jännätään tässä, että onko Aurinkoiselle tänään noussut kuume samaa flunssaa, mitä muutkin potee vai onko se vesirokko, joka kolkuttelee...

Minä
sain sukset! Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan pitkästä aikaa miten se elo ladun päällä sujuu. Edellisestä hiihtokokemuksesta taitaa olla aikaa reippaasti yli kymmenen vuotta.
Suksien saaminen on monivuotinen haave. Kysymyksessä täytyy olla kohdallani joku aikuistumisrituaali. Lapsena ja teininä hiihtäminen oli suoraan helvetistä. Hiihto oli lajina pahempi kuin mikään kuulemani kirosana. En nimittäin ikinä älynnyt niitä ala-asteen pakollisia hiihtokilpailuja tai sitä, että yläasteellakin sitä lenkkiä olisi pitänyt kiertää verenmaku suussa ja kuvitella olevansa oman elämänsä Kirvesniemi. Se kilpailuvietti on varmaan se, mikä minulta puuttuu.
Ei minua kyllä nytkään mikään hiki päässä sivakointi kiinnosta, vaan sellainen leppoisa ulkoilu suksien päällä.

PS. Tänään melkein kiljuin riemusta, kun luin uutisen Ultra Bran paluusta lavalle Haaviston tukikonsertissa. Minä aion olla paikalla!

2012-01-19T19:09:00.000+02:00

Syksyllä
metsän tuoksuessa oltiin useampana päivänä metsässä poimimassa suppilovahveroita. Kotona kuivattiin talven varalle. Nyt niitä sitten voi liotella ja laittaa ruuaksi.
Vegaanin kasviskeittokirjassa (Muukkonen, Särkisilta) on hyvä sienikastikkeen ohje, minkä mukaan olen kastikkeen tehnyt. Muitakin sieniruokia voisi kokeilla. Onko ruutujen toisella puolella vinkkejä, joku sienipiirakka kiinnostaisi ainakin? Kanttarelleja ja tatteja on kuivattuna myös!

2012-01-15T15:27:00.000+02:00

Tänään
olen kaivannut taas valtavasti valtameren taa. Unelmieni kaupunkiin, jossa sain käydä viime kesänä. San Francisco ei jätä minua. Varmaan joka päivä mietin ja muistelen. Haaveilen.
Vuosi 2011 jätti hienoja muistoja, joista tuo matka ehdottomasti nousee kärkeen. On ihanaa, kun unelmat toteutuvat. Ja tuo matka jos mikä oli täynnä haaveiden täyttymystä.

Vielä minä palaan sinne joskus.

PS. Enemmän matkasta voit lukea viime kesäkuun blogauksista.

2012-01-10T20:31:00.000+02:00

Arki
alkoi eilen. Koululainen kouluun, eskarilainen eskariin, tanssityttö tanssiin.
Illalla painun väsyneenä petiin yhtä aikaa pienimmän kanssa, hän nukkuu yhä kainalossani. Äidinmaitohetket jäivät pari kuukautta sitten pois. Ihan selvästi hän kuitenkin muistaa nuo yhteiset maitotuokiot.
- Kuka ottaa tissimaitoa?
- Vauva, vastaa hän ja taputtaa mahaani.

Nukahdettuani herään kohta masuvauvan ponteviin liikkeisiin. Silittelen mahaa. Aika tuntuu juoksevan yöllä vähän hitaammin.

Tänään alkoi 25. raskausviikko.

2012-01-04T08:49:00.000+02:00

Join
kolme kupillista teetä. Valvon neljättä tuntia. Kaksi nukkuu yhä peittojen alla kiinni toisissaan. Tupa tuhisee.
Illalla olivat kiherrelleet vierekkäin sohvalle tehdyssä pedissä ja nukahtaneet vasta, kun isi oli mennyt heidän keskelleen. Minä taisin nukahtaa päänsärkyineni ensimmäisenä.
Aamuyöllä Aurinko nukkui kiinni minun toisessa kyljessä, Tatti tuli kiinni toiseen. Peittelin nukkuvat paremmin.

Nyt
toivon tuulen laantumista ja räntäsateen loppua. Autolla ajaminen ei ole juhlaa tuossa kelissä. (Niin, minulla on viimein ajokortti! Ollut pian jo kolme kuukautta ja että tykkään!)

2012-01-02T17:39:00.000+02:00

Talviset
iltapäivät juuri ennen pimeän laskeutumista ovat kauniita. Luonto on hiljaa.
Koira heittelee ilmaan kuusenkäpyä. Pienin haluaa kävellä kyntöpellollakin ilman äidin tai isän kättä.
Puro virtaa.
Vielä kun sataa vähän lisää niin saadaan kunnella lumen narskumista saappaiden alla.

2012-01-01T10:06:00.000+02:00

Päätin,
että tämä on hyvän uutisen vuosi. Jos lehdet eivät kerro minulle hyvää uutista päivässä luon sen itse. Tämän päivän uutinen olkoon se, että en aio pelätä enää.

Aion alkaa kirjoittaa.

*

Olkoon tuleva vuosi solidaarinen. Täynnä rauhan ja rakkauden hetkiä.
Valittakoon Suomeen vaaleilla presidentti, joka on kaikille ihmisille ja ympäristölle hyvä.

2011-12-29T20:25:00.000+02:00

Mennään
vielä joulun jälkimainingeissa. Ei ole minnekään kiire. Tykkään siitä, kun kuusi on koreana tuvassa, kynttilät pöydillä palamassa. Koko joulukuun jatkuneesta flunssasta en perusta, mutta josko tuokin saataisin alta pois ennen vuoden vaihdetta. Toivotaan niin.

Jouluun kuuluu jotkut perinteet, mutta uuden vuoden vaihtamisesta ne puuttuu. Tinat ollaan valettu, niin varmaan nytkin.

Lämpiä joulukuun viimeisiä päiviä.

2011-10-10T11:23:00.000+03:00

Mennyt
viikonloppu oli hyvä, mukava ja lämmin. Olin rentoutumassa kuitujen äärellä Päivölässä.
Neuloin vähän. Kehräsin elämäni ensimmäisen (vaan en toivottavasti viimeisen) kerran.

Oli mukavia kohtaamisia ja kivoja ihmisiä. Lauantai-iltana hyvät löylyt ja taivaalla tähdenlentoja.
Viikonloppu ilman perhettä teki hyvää, vaikka lähteminen jännitti. Kotiin oli hyvä tulla.

PS. Kiitos kyydeistä Ihan kivan kaupan tädille.

2011-09-26T11:11:00.000+03:00

Pienin
laulaa maailmaan mä avaraan ensimmäisiä säveliä ja vaatii huomiotani lakkaamatta. Vauva on kasvanut taaperoksi ja minä yritän hiljalleen vihjailla hänelle, että rintamaidon syömistä voisi hieman vähentää. Vaikka kolmeen kertaan päivässä.

Arki juoksee.

Minä laitan metsään lähtiessä jalkaan kumisaappaat, villapaidan, hatun ja huivin. Kerään suppilovahveroita ja sitten kotona mietin, että pakastanko vai kuivaanko.
Metsässä on hyvä. Sammal tuntuu kostealta ja taivaalla huutavat muuttavat kurjet. Ja kun ääni on poissa tuntuu hiljaiselta.

Sitten meillä on ihana nakkineiti, oma koira. Hän on rouva, jota täällä rakastetaan täysillä. Vispaavasta hännänpäästä aina kirsuun saakka.
Koiran kaipuu on ollut suuri. Ja nyt meillä on hänet.

Näen unia unelmieni kaupungista. Ja jos herään yöllä en nuku heti uudestaan. Haaveilen matkasta ja lempeästä talvesta. Hyvistä, ajattelevista ihmisistä.

En aio selitellä mitenkään tätä hiljaisuuttani. On kuitenkin hyvä olla täällä.

2011-09-06T13:49:00.000+03:00

Leipä
on paljon enemmän kuin syötävää. Leipä tarjoaa rakenteellaan ja maullaan matkoja toisiin maailmoihin. Ruisleipä on parasta, alkukantaista, itsetehtynä varsinkin.

2011-09-05T14:28:00.000+03:00

Tatti
on koukuttunut Harry Pottereihin. Hän on kuunnellut niitä äänikirjoina noin levyn päivävauhtia.
Hän selittää minulle nopeimmista luudista, Huispausjoukkueista ja hahmojen hienouksista. Hän haluaa oppia tupien nimet englanniksi ja miettii, että oliko Likusteritie 4 Surreyssä ja kuinka pitkä matka sieltä mahtaa olla Viistokujalle Lontooseen.
Hän miettii, että pääsisiköhän Rohkelikkoon jos hänet kutsuttaisiin Tylypahkaan. Voisiko hän lentää Tulisalamalla.

Innostuneena lapsen innostuksesta neuloin Rohkelikkofanille oman Rohkelikkoliivin. Punainen liivi seitsemällä kultaisella raidalla. Punainen ja kulta ovat Rohkelikon värit ja seitsemän on niitä vuosia, mitä oppilaat viettävät Tylypahkassa.
Lanka oli Araucanian Nature Cottonia, sitä meni pari vyyhtiä. Puikot oli 5mm.

Lapsi tykkää. Äiti myös (nyt on kotona joku kenen kanssa jakaa innostus kyseisestä kirjasarjasta).

2011-09-02T19:24:00.000+03:00

Rymsteerauspäivä.
On matot lattialla ja verhojen paikkoja ikkunoissa vaihdettu. Sohva toisella paikalla, tuolit toisella. Pöydässä liina. Hyvä on viikonlopun tulla.
Kissa on hyppinyt koko päivän hepulissa milloin mistäkin. Ollaan naurettu sille ääneen.
Minä odotan, että vielä vähän pimenee. Arvon tässä, että lukisinko sitten, katsoisinko elokuvan vai painuisinko ajoissa nukkumaan.
Täällä tuoksuu unelmatorttu. Isoin tyttö leipoi. Vaan se on huomiselle. Nyt on puuron aika.

Leppoisaa viikonloppua!

2011-08-30T21:24:00.002+03:00

Sunnuntaina
tuli syys.

2011-08-27T21:49:00.000+03:00

Nimi:
Jonna.
Ikä:
Tänään 27.
Koti:
Punaisessa talossa, maalaistien varressa.
Harrastukset:
Lukeminen, neulominen.
Lempiaine:
Villa tai taikina.
Lempiväri:
Musta, keltainen, vihreä, oranssi.
Paras paikka:
Siellä, missä perhe on.
Unelmien täyttymys:
Oli matka.
Mitä näin eilen:
Suosikkikaupunkini. Big bandin tahdissa tanssivan pienen. Paavo Lipposen. Matalalla roikkuvan sumun hämärässä.
Mitä tahtoisit sanoa:
On hyvä nukkua. On hyvä oppia.
On hyvä tavata ihmisiä sopimattakin, yllättävissä paikoissa ja halata.
Nähdä rauhallisempia unia. Herätä maitoa hamuava pieni kainalossa, lukea sivu ja kuulla askeleet huoneessa.
Nähdä lämpimät kasvot.

2011-08-24T21:32:00.000+03:00

Rouvalla
on uudet housut. Ihanan pehmeät! Tai ei ne housut ole vaan sellaiset, jossa melkein jokainen suomalaisnainen hiihtelee kesät talvet oli päällä sitten hame, mekko tai tunika. Arvaako kukaan?!

Mustat legginsit on näitä kotirouvan pukeutumisen peruspilareita, omassa vaatekaapissa oli tälläisten mentävä kolokin sopivasti, kun edellisistä toiset meni rikki (lensin keväämmällä rähmälleni kuistin edessä) ja toiset on niin nukkaiset, että niitä kehtaa pitää vaan kalsareina.

Mutta nämä pehmeydet ovat Me&I:n uudesta syysmallistosta ja niin hyvät!

Me&I kuuluu minun lempivaatemerkkeihin, lapsille sieltä on tullut hankittua yhtä jos toista. Laatu on ollut todella hyvä, joten voin suositella lämpimästi.
Mallistosta löytyy hyvin luomupuuvillaisia vaihtoehtoja ja vaatteet on valmistettu pääosin Euroopassa. Tuotteilla on myös Ökö- Tex -merkintä.
Minusta Me&I:n alushousut on ihan ykkösiä ja sitten nämä plyysivaatteet. Voikin olla, että Tatin akuuttiin pehmeähousupulaan hankin yogapantsit Me&I:lta.

Kiitos Me&I:lle pöksyistä! Nyt kelpaa kulkea turuilla ja toreilla.

Lämpimät kädet.

2011-08-23T17:36:00.000+03:00

Pitkät
lämmittimet käsille, syysviileille. Suomalaisesta villasta, sopivan kokoisilla puikoilla.
Tekisi mieli myös lapasia. Liina ja MevrouwWalvis on tehnyt hienoja!

2011-08-22T21:04:00.000+03:00

Viikonloppuna
viimeistelin neulekoriin hautautuneita käsitöitä enemmänkin. Sen aiemmin esitellyn maton lisäksi sain valmiiksi jo keväällä Tatille aloitetun myssyn. Eipä tuolle aiemmin ole tarvetta ollutkaan. Ihan vielä ei minusta kyllä ole pipokelit, mutta lapsi on eri mieltä, joten pitäköön piponsa. Napit hän valitsi itse.

"Mä ajattelin ensin jotain vihreitä, mut sit aloinkin miettiä, että keltaiset vois olla kyllä paremmat. Ne näkyy ehkä paremmin pimeelläkin. Ja talvella on kuitenkin aika pimeetä."

Iltakävely tehtiin metsään. Kerättiin vähän sieniä. Mäntykankaalla tuoksui erilaiselta kuin koivumetsässä.

Valmis matto.

2011-08-22T12:37:00.000+03:00

Minusta
se muistuttaa vähän liikaa sombreroa. Kokki kuitenkin tykkää. Aion antaa matolle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden ja pingottaa sen uudestaan.

Ohje: Jotain samantapaista kuin Kauhavan kangasaittan nettisivuilta (pdf)
Lanka: Trikookude, melkein 3 kg
Koukku: 10 mm

Helpotuksen päivä.

2011-08-18T21:48:00.001+03:00

Turussa
paistoi aurinko. Lapset hymyilivät. Pitivät kädestäni kiinni, ennen sitä olivat linnassa. Minä sairaalassa.

Eilen illalla makasin kuumassa kylvyssä tuntikausia ja yritin olla miettimättä kuuloani. Luin ja poltin suitsukkeen, jonka piti rentouttaa.
Aamulla en ärissyt. En puhunut niin paljon kuin normaalisti.
Jännitin.

Minulla ei ole Meniereä.
Minä saan 4-6 viikon kuluttua kuulokojeen vasempaan korvaan.

Minä alan kuulla.
Minä olen niin helpottunut. Ja onnellinen.

2011-08-17T21:04:00.000+03:00

Keskiviikko.

Olen jännittänyt huomista, on kuulokokeiden aika. Toivon apua tähän, toivon tosissani. Tänä aamuna pesin kasvoja kylpyhuoneen lavuaarin ääressä, Haitula puhui vieressä.
Minä en kuullut.
Iltakävelyllä tuoksui syksy. Kerättiin sieniä kotimatkalla. Aion pakastaa ne. Syödä sitten, kun vuodenaika on jälleen vaihtunut kylmemmäksi.

Pidän paistettujen sienien tuoksusta. Syksyn lisäksi. Haluaisin kotiin myös omenasoseen tuoksun.

Meriretki III.

2011-08-15T22:11:00.000+03:00

Lauantaina
oltiin Sipoon Kaunissaaressa varmaan satojen muiden kanssa. Veneitä oli satamassa niin, että tosiaan sai miettiä mihin koloseen kiinnitytään. Jäätiin kuitenkin. Luulen, että jos joskus toiste tuonne, niin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Ihan kaunishan se saari oli. Varsinkin ne kalliorannat siellä aavan meren puolella. Mutta ei kyllä mitenkään erikoinen...

Mietittiin tuolla sitäkin, että tuollaisessa paikassa olemisessa on ehkä jotain samaa kuin karavaanarielämässä. Kun ajetaan jonnekin ja yövytään sitten kiiltelevät asuntovaunut rintarinnan jossain leirintäalueella.
Jotkut menee maalla, toiset merellä.
Niin, siitäkin puhuttiin, että ei sellainen karavaanarina oleminen taitaisi olla meidän heiniä. Mutta ei liiemmin kyllä ole tuollainen purjehtiminenkaan, missä ollaan liian liki joidenkin tuntemattomien kanssa. Me ei oikein tunnettu itseämme kotoisaksi siellä.
Sitä se oli. Että purkkarit ja kansitakit on liian kaukana meistä itsestämme. Ja ne sinivalkoruudulliset kauluspaidat, suorat housut. Sinivalkoiset veneet. Sinivalkoiset kertakäytöastiat pihvien alla grillikatoksessa.

Mutta kyllä merellä olemisessa on jotain hirmu kiehtovaa, vaikka ei muistetakaan kumpi on styyrpuuri ja kumpi paapuuri.
Mutta ne saaret on ihanimpia. Kumpahan niissä on edes hieman omaa rauhaa.

Meriretki II.

2011-08-15T16:24:00.000+03:00

Merestä
löytyi aarteita. Simpukankuoria, luita ja suuren kalan alaleuka!

Meriretki.

2011-08-15T12:21:00.000+03:00

Päivä
alkaa vaihtua illaksi. Noustaan veneeseen, kaivetaan merikartta, lapset nostaa lepuuttajat. Putputellaan jokea alas merelle.
Syödään Mummun tekemiä sämpylöitä kannella ja katsotaan mantereen puolella olevia hurjia pilviä. Täällä paistaa aurinko. Ei nosteta purjeita.
Katsotaan ohi lipuvia maisemia. Lintuja. Veneitä. Sitten päästään perille.
Noustaan maihin. Lapset tömistää kulkiessaan. Käärmeet pois, käärmeet pois!
Kalliolla on oiva kiipeilypuu, jonkun eläimen papanoita. Männyt notkuvat kävyistä.
Sanotaan, että laiturilla ei tarvitse tömistää. Veneessä on iltaruokaa ja unta.
Kirjoitan lokikirjaan, kun kuu nousee. Naapuriveneen kannella palaa myrskylyhty. On tyyntä.

2011-08-11T10:43:00.000+03:00

Pieni
kasvaa. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut muutos. Ei ole enää sitä lasta, jota joku tuntematon kutsuisi vauvaksi. Meillä on pieni lapsi, taapero.
Hän laulaa ihhahhaata, piirtää, leikkii keittiöleikkejä, työntää vaunuissa merileijonaansa. Kiipeää sänkyyn, tuolille ja pöydälle. syö haarukalla ja juo lasista.
Sanoo monta sellaista sanaa, jotka saatan tunnistaa.
Hyvää yötä, kakka, anna, kurkku, Kokki, Aurora, o-ou, emmä, kiitää kaataa, kiikkuu, pupu.
Lisäksi hän kertoo näkiessään kuinka sanovat kissa, koira, hevonen, possu ja merileijona.

Minne vauva katosi?

2011-08-10T18:27:00.000+03:00

Tummat
elokuun ihanat illat ovat täällä. Kuulaammat päivät. Sytytän kynttilöitä, poltan suitsukkeita.
Kun isoimman tytön kummitäti oli täällä virkkasin hänelle lämmittimet käsiin. Kädet etsivät villaa koko ajan.
Kasvimaalta ja kasvihuoneesta kerätään satoa. En tiedä ehtivätkö tomaatit, istutin ne niin myöhään. Muutaman punaisen olen saanut maistaa. Tämä on ollut harjoituskesä kasvimaalla ja kasvihuoneessa. Onnistunut kyllä.

Toivon lämmintä pitkää syksyä. Reippautta esikoulu- ja kouluarkeen.

Hanko III.

2011-08-07T17:13:00.000+03:00

Tulliniemessä
tuuli. Meri vaahtosi ja purjelautailijoita oli niin paljon, että niitä ei äkkiseltään voinut laskea. Eräs huokaili siellä, katsoi kaihoten kaipaamaansa merta. Minä mietin, että purjehtimaan olisi päästävä.
Aamulla olin saanut valmiiksi kaulurin, Hannan raitakaulurin ohjeella. Aika kivasti lämmitti tuolla tuulessa, kotona viikkasin kuitenkin laatikkoon. Vielä ei ole sen aika.
Lankana kaulurissa oli Savonlinnasta juhannuksen jälkeen ostettu suomalainen villa, puikot 3,5mm.

Hanko II.

2011-08-07T10:45:00.000+03:00

Hangossa huomasin:

- että kotimaassakin voi olla kuin ulkomailla.
- että kahvilahintojen ei tarvitse olla sellaiset, että henki meinaa salpaantua maksaessa.
- että en ole aikoihin puhaltanut säveliä puolitäydestä limpparipullosta.
- että antikvariaateissa pitäisi käydä useammin. Ihan vaan tunnelman vuoksi. Vaikkei ostaisi mitään.
- että en ole lukenut Anna Ahmatovaa ikinä, enkä muutakaan venäläistä kirjallisuutta.

Hanko.

2011-08-06T21:38:00.000+03:00

Purjehtijatyttö
Haitula haettiin tänään Hangosta kotiin. Oltiin suunniteltu, että oltaisiin menty katsomaan ja kannustamaan Kalevan kisoihin Turkuun, mutta näin se menee, että suunnitelmat muuttuu. Siksi en tykkääkään suunnitella liian pitkälle. Tämä muutos oli kuitenkin oikein hyvä!

Hangossa ei paistanut aurinko. Mutta siellä oli lämmin, zoomin maailmanmestaruuskisat ja paljon kauniita villoja. Ja vaaleanpunaista.
Lasten mielestä kallioilla kiipeily oli parempaa kuin mikään leikkipuisto ikinä. Minusta Tulliniemen hiekkaranta yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt.

2011-08-05T21:52:00.000+03:00

Nyt eletään
suosikkikuukausiani. En saata laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, koska jokainen on niin hyvä. Elokuu, syyskuu ja lokakuu.
Elokuun alussa alkaa melkein uusi vuosi, kun uusi kalenteri aloitetaan. Mustalla kynällä kirjoitetaan tärkeimmät ja jätetään tyhjää. Kuljetaan silmät avoinna ja ollaan valmiita.

Tiedän, että nyt alkaa hyvä viikonloppu.

Suomenlinna II.

2011-08-04T22:31:00.000+03:00

Tänään
oltiin siellä jälleen. Siskon kanssa tietysti.

Sisko on ihana asia.

Suomenlinna.

2011-08-03T21:38:00.001+03:00

Suomenlinna

oli eilen ehkä parempi kuin koskaan.

Kuljettiin mukulakivisiä katuja pitkin. Puhuttiin lasten kanssa, että jotkut tosiaan saa asua tässä saaressa. Kurkittiin vähän pihoihin porttien pielistä, nähtiin polkupyöriä.

(Liikaa ei saa eikä pidä kurkkia, siellä on kuitenkin jonkun koti ja minun mielestä vaan se, että ihmiset ryntäävät tuonne kesällä sankoin joukoin, ei saa olla syy käyttäytyä liian tunkeilevasti. Olipa se Unescon maailmanperintökohde tai ei.)

Haitula luetteli, sormiaan pystyyn nostaen, että täällä pitäisi ainakin mennä leikkipuistoon ja kahvilaan. Ei menty kumpaankaan.

Sen sijaan istuttiin Kustaanmiekassa tuntikausia. Meidän Aurinko nukkui myöhäisiä päiväunia.

Tatti ja Haitula keräsivät maasta kiviä. Toinen punaisia, toinen valkoisia. Sitten rakensivat linnoituksia. Suurin valkoinen kivi oli Mannerheim. Oltiin puhuttu saaren historiasta. Suomen historiasta.

Sitten tuli sisko ja hänen koira. Sitten tuli Timo. Sitten tuli ruokatauko ja sen jälkeen ilta. Ajettiin auringonlaskussa kotiin.

2011-08-01T21:50:00.000+03:00

Kun
päivä alkaa vaihtua illaksi on paras aika olla ulkona.
Hiekkatiellä matkalla lintutornille huomaan kaipaamani tuoksun. On elokuu. Hiukset tarttuvat tuulen mukaan. Lapsen korvan takana on naarmu. Toisen tukka tismalleen samaa väriä takana lainehtivan pellon kanssa.
Värit ovat tänään tummempia, vahvempia. Näistä pitäisi neuloa peitto. Kaurapelto on erivärinen kuin ohra tai vehnä. Hiekkatie mutkittelee niiden välissä. Pientareilla kukkii loppukesä. Ladon seinä on harmaista kaunein.

Lapset kulkevat reippaina rinnalla. Kotimatkalla lauletaan yhdessä ihhahhaata, perillä ruuaksi laitetaan mannapuuroa. Ensimmäistä kertaa kuukausiin.

2011-07-31T23:27:00.000+03:00

Tämä
viikonloppu oli totisesti yhtä juhlahumua. Lauantaina makkarasipatinkeittäjäsisarukset viettivät syntymäpäiviään ja me oltiin mukana. Oli herkkuja ja hyvää seuraa. Kaunis koti, minne on aina niin hyvä mennä.
Hyvistä juhlista harmittaa lähteä pois, vaan nukkuakin täytyy.

2011-07-31T13:46:00.000+03:00

Torstaina
ja perjantai päivänä valmisteltiin. Illalla juhlittiin. Kukkaseppelpäinen sankari juhli kolmekymppisiään!
Rouva joka oli luvannut valmistaa ruuat teki taas kaikkea hieman reippaasti, mutta toisaalta hyvä niin. Sai juhlakansa kotiinviemisiksikin sapuskaa.

2011-07-25T23:50:00.000+03:00

Sitten
me käytiin Helsingissä. Istutiin Kaivarin rannassa ja syötiin jätskiä.
Lokit kirkuivat. Meri oli kaunis. Haitula löysi höyhenen.
Kotimatkalla kysyi, että tekisitkö sä äiti mulle semmosen intiaanitytönmekon.
Aion tehdä. Hän tanssikoon minulle sitten niitä sadetansseja, kun sellaisia kaipaan. Tänään oli sopivasti tuulta ja aurinkoa.

Top 10.

2011-07-25T08:00:00.000+03:00

Jokailtainen
tapa on tarttua kirjaan. Lukea edes sana, lause tai sivu. Joskus konainen luku tai kirja. Ilse pyysi joku aika sitten listaamaan vaikuttavimmat, ei ollut helppo tehtävä.

1. Astrid Lindgren; Ronja Ryövärintytär.
2. Anna-Leena Härkönen; Häräntappoase.
3. Colette; Vilja oraalla.
4. Nicholas Evans; Suden läheisyys.
5. J.K. Rowling; Harry Potterit.
6. Tove Jansson; Kesäkirja.
7. Siri Hustvedt; Kaikki mitä rakastin.
8. Carlos Ruiz Zafoon; Tuulen varjo.
9.
10.

En osaa listata muita. Olen lukenut hyviä, mutta nämä edellä mainitut ovat niitä, jotka ottaisin mukaan autiolle saarellekin.

Kosmetiikkahommat on vielä hankalampia. Vaan yksi on ylitse muiden. Ripsivärini, Kanebon 38. Muuten suosin luonnonkosmetiikkaa.

2011-07-24T20:51:00.000+03:00

Tämä
on ollut hyvä sunnuntai.
En oikein edes muista, mitä tein aamupäivällä. En kai mitään tähdellistä. Mietin vähän vinttiin tulevaa työhuonetta, tapettia sinne. En päässyt kovin pitkälle ajatuksissa, vaihtoehtoja tuntuu olevan tosi paljon, toisaalta vähän. Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 on tämän hetkinen suosikki.
Meillä kävi Tatin kummitäti puolisoineen. Syötiin ja keräsin kasvimaalta ison pussillisen kotiinviemisiä heillekin. Salaattia ja pinaattia riittää.
Illalla ajettiin polkupyörillä, yritettiin pyöritellä hulavannetta, miten siinä onkin onnistunut joskus?

Viimeinen koko perheen yhteinen lomaviikko alkaa.

2011-07-22T22:23:00.000+03:00

Vauva
oli täydellisen ihana! Omat lapset kasvoivat niinä muutamina hetkinä, mitkä vietin tuon uuden ihmisen äärellä, paljon.
Pieneni ei enää ole suvun pienin, on vielä pienempi. Paljon pienempi.
Oli ihana tavata hänet.

Lahjaksi ommeltiin pienelle, yhdessä isoimman tytön kanssa, tuollainen kesäötökkä, idea Surrur-kirjasta. Sisällä siinä on helisevä pikkupurnukka.

Tämä se päivä on...

2011-07-21T21:47:00.000+03:00

...kun pikkumattoja kylpyhuoneen lattialla pestessäni kuuluu tuvasta hihkaisu. Hän on syntynyt! Pieni serkku näille omille pienillemme.
Pääsisimpä pian (pian, pian!) katsomaan.
...kun iltauinnille lähtiessä pellosta lehahtaa lentoon parvi kyyhkyjä. Harakka istuu aitan katolla, toveri maassa. Ja asvalttitien piennarta kulkee varis. Toinenkin.

...ripustan persiljaa kuivumaan.
...katkon varkaita tomaateista.
...teen linssisalaattia iltaruualle.

...vaan kaikista eniten olen niin onnellinen. Siitä lapsesta, ketä en ole vielä tavannutkaan.

Mentiin metsään.

2011-07-19T23:00:00.000+03:00

Mentiin
metsään. Poimittiin mustikoita. Syötiin eväitä.
Oltiin ainakin hetki ihan hiljaa jokainen. Kun hapankorpun rouskutus rikkoi hiljaisuuden Tatti pyysi, että oltaisiinko hetki syömättäkin. Kuunneltaisiin metsää. Juotiin teetä, jossa oli puolukan ja mustikan varpuja sekä mustikoita.
Kotiin tultiin mustikkasankojen kanssa. Puhuttiin, että tästä retkestä puhutaan sitten talvella, kun hämäränä talviaamuna syödään aamujugurtin kanssa näitä marjoja. Muistellaan samalla sitä mättäällä istunutta korppia, sitä kuinka se lehahti lentoon meidät nähdessään.

PS. Tatin ja Haitulan sisarsuhde on käsittämättömän ihanaa katseltavaa. He elävät toisistaan.
Puolensakin sillä pienellä ikäerolla.

2011-07-18T19:34:00.002+03:00

Joidenkin
sielunmaisema on meri aavoineen. Minun omani on tuulessa lainehtiva viljapelto ja maalaistie.

2011-07-17T23:37:00.000+03:00

Tämä
ihminen on suloisen onnellinen kasvimaastaan. Kasvihuoneessa kasvavista kurkuista, tomaateista ja kesäkurpitsoista (joiden lehdet vetelee vertoja raparpereille).
Punajuuret jäi istuttamatta. Niitä olisi ollut ihana saada. Mietin jo, että tökkäänkö vaan multaan ja poimin sitten myöhään syksyllä pikkuruiset juuret maasta, tai syön niitä lehtiä vaan.
Pinaatin ryöppäämistä ja pakastamista on suunnitelmissa lähipäivinä. Persiljaa ja ruohosipulia pakastan myös. Ehkä kuivatankin.

2011-07-17T14:38:00.000+03:00

Sen
jälkeen, kun vedestä ja hiekasta keitellyt makkarasipatit oli syöty, lähdettiin kotiin. Mökille jäi tiskivuori ja Tatin saappaat.
Kotiin tuli onnellisia väsyneitä ihmisiä. Ollaan yhtä mökkipäivää rikkaampia.

2011-07-16T22:22:00.000+03:00

Kesä.
Mökki, sauna ja järvi. Aikalailla lähellä täydellisyyttä ollaan kun edellä mainitut tekijät yhdistetään. Siihen päälle vielä ystävät ja hyvää ruokaa. Ihminen ei muuta onneensa tarvitse.

Perjantaiviini.

2011-07-15T20:40:00.000+03:00

Minä
olen sitä mieltä, että nyt voi sytyttää jo kynttilöitä iltaisin. Että sade on hyväksi. Ja että äiti saa ottaa lasillisen valkoviiniin tehtyä sangriaa lasten käytyä nukkumaan.

Valkoviinisangria

Kaksi nektariinia pilkotaan kannuun paloiksi, päälle puristetaan puolentoista sitruunanmehu ja puolikas sitruuna viipaloidaan kannuun. Päälle ripsautetaan muutama ruokalusikallinen ruokosokeria, lorautetaan kivennäisvettä kannuun sen verran, että hedelmät peittyvät. Kaadetaan viileää valkoviiniä päälle ja sekoitetaan koko komeus vielä kunnolla, jotta sokeri liukenee. Laitetaan juoma kylmään.
Odotellaan sitä hetkeä, kun koti hiljenee iltaan. Sytytetään kynttilät ja kaadetaan lasillinen. Nautitaan kesästä. Sateestakin.

2011-07-14T22:00:00.000+03:00

Rautatie-asemalla
sanottiin heit vieraille, halattiin. Sovittiin, että nähdään taas. Niin nähdäänkin!
Jälleen kerran ajattelen, että blogaaminen on kyllä mahdottoman hieno asia. Olen tutustunut tämän väylän kautta uskomattoman upeisiin ihmisiin.

Koti tuntuu hiljaiselta näiden päivien jälkeen. Lapset alkaa asettua unille. Me taidetaan katsoa elokuva Timon kanssa.

Täällä he ovat!

2011-07-13T10:54:00.000+03:00

Eilen
he tulivat.
Illalla syötiin naapurissa mahtavan herkkullinen illallinen ja oltiin yhdessä. Lapset juoksivat, tanssivat, leikkivät merirosvoja, vankilaa, lääkäriä.

Tänään koko päivä aikaa. Minä laitoin sopan tulille ja nyt teen patonkitaikinan.

2011-07-11T20:16:00.000+03:00

Tänään
iltapäivällä noustiin polkupyörien selkään ja hurautettiin järven ympäri. Loppumatkasta pidettiin tauko ja kiivettiin lintutornin huipulle katsomaan, kuinka tuuli nosti lumpeenlehdet ylös järvellä. Linnut lensivät. Aurinko oppi sanomaan o-ou.

2011-07-10T21:58:00.000+03:00

On
ollut mahtavan ihana viikonloppu! Ei mitään erikoista, mutta kuitenkin kaikkea erikoisen ihanaa.
Syntymäpäiväjuhlat naapurissa.
Hyvää ruokaa.
Öitä, jolloin valvotaan hieman liian pitkään ja unen tullessa saa olla kuin prinsessa konsanaan, eikä kärpäset varmasti kiusaa.
Luetaan vielä sivu ja toinenkin Agatha Christien dekkaria. Jotakin lehtiä myös.
Kerätään mustikoita, laitetaan aamujugurttiin.
Kuunnellaan, miten lähipuussa sepelkyyhky huhuilee kumeasti.
Suunnitellaan, että varpaankynnet voisi lakata ja ihonkin kuoria, sitten kun siltä tuntuu.

Tästä tämä vaan jatkuu, tiistaina pappilanmäelle odotetaan vieraita Vilppumaasta ja Kanelimaasta. Saatan tehdä kolmannenkin mansikkakakun.

Ruukin pottu & sipuli.

2011-07-08T23:33:00.000+03:00

Kulkiessani
siellä ja täällä ilahdun valtavasti törmätessäni pieniin ruokapuoteihin. Fiskarsin retkellä törmättiin Ruukin pottuun ja sipuliin. Juuri ennen kaupan sulkeutumista haettiin puurohiutaleita, pastaa ja teetä kotiinviemisiksi.

Kiva kauppa! Lisäpisteitä leikkipaikasta, lapsetkin viihtyivät!

Fiskars II.

2011-07-07T10:36:00.000+03:00

Fiskars.

2011-07-07T09:48:00.000+03:00

Kun
iltapäivä alkoi vaihtua alkuillaksi oltiin Fiskarsissa. Kylätie oli hiljainen. Lumpeet kelluivat vedenpinnalla. Talot näyttivät melkein samalta kuin sata vuotta sitten.
Ihmiset oli kuumissaan hymyilevinä. Meidän teki mieli coca-colaa.

Matkalla ihmeteltiin tienviittaa, että mikä ihmeen aivopieru on tapahtunut, kun Fiskarsin suomenkielistä nimeä on mietitty. Fiskari. Sanooko joku oikeasti niin.

Sitten hän tuli purjehtimasta.

2011-07-06T22:51:00.000+03:00

Käytiin
hakemassa isoin A kotiin purjehdusreissulta. Tatti meni vaihdossa. Tammisaaressa oli lämmin, meri kaunis ja jäätelö kesän parasta.
Kieltämättä tuli sellainen olo, että merelle voisi lähteä itsekin. Mutta taitaa meidän purjehdukset siirtyä ensi kesään. Ilman venettä on vaikea purjehtia. Onneksi voin muistella viime kesän purjehdusreissua.

Viime kesä oli kyllä aika ihana.

Anna Pihlajaniemi; Adoptiomatka.

2011-07-05T21:59:00.000+03:00

"Kuinka ihana hän on.
Hän on vielä vauva.
Hänellä on pieni naama.
Meillä on samanlainen nenä.
Hän on olemassa.
Onpa hänellä yllään röyhelöiset vaatteet.
Miten me saatoimme saada näin ihanan lapsen?
Hän on niin pieni.
Miten tämä voi olla totta?"

Äidiksi voi tulla monella tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Ja olipa tapa mikä hyvänsä, liittyy siihen kuitenkin aina odotus.
Siitä tämä kirja kertoo. Pitkästä odotuksesta, kansainvälisestä adoptiosta. Siitä kuinka tunnit, päivät ja vuodet kuluvat, eikä lapsesta kuulu vieläkään.
Sivu sivulta kansainväliseen adoptioon liittyvät hetket avautuvat lukijalle.
Iho nousee kananlihalle, rehellisyys tuntuu raadolliselta. Kuitenkin aivan oikealta.
Miten hyvä, että sanotaan ääneen, mitä tuohon pitkään matkaan kuuluu. Avataan lukijalle nekin tunteet, jotka ovat kipeitä.

Pidän Anna Pihlajaniemen tavasta kirjoittaa. Lyhyistä virkkeistä. Sanoista, jotka kertovat kaiken tarpeellisen ilman selittelyjä.

Hän kirjoittaa paljon tunteista, mitä lienee jokainen vanhempi kokee elämässään. Niistä ajatuksista siltä matkalta, joka jatkuu täälläkin joka päivä. Äitiyteen kasvamisen matkalta.
Se matka alkaa odottamisesta, jatkuen aina.

Kasvutarinakin tämä kirja mielestäni on.

"Odotan tuntematonta ihmistä, joka tulee saapumisensa jälkeen kuulumaan elämääni aina. Yritän usein kuvitella kasvoja, ääntä, ilmeitä ja luonnetta. En pysty. Toisinaan se pelottaa, toisinaan tuntuu valtavan surulliselta. Usein olen vain hämmentynyt, malttamaton ja onnellinen."

Näin sitä ajattelee. Oli lapsi kasvamassa omassa kohdussa tai siellä Kiinassa, sielujen orrella.
Sitä odottaa ja ihmettelee. Tunteet seilaavat laidasta laitaan. Toisena hetkenä on onnellinen, toisena vaipuu epätoivoon. Eri odotuksessa eri syistä.
Samaistuminen on kuitenkin mahdollista.
Adoptiovanhempi joutuu miettimään niitä asioita pidempään.
Kohtuuttoman pitkään.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, muistan lukeneeni joitakin teksteistä aiemmin, Adoptiomatka-blogista.
Päiväkirjamuoto tekee sen, että alan miettiä omaa elämääni noiden päivien takaa, joita kirjassa avataan lukijalle.
Mitä minulle tapahtui noina viitenä vuotena, kun kirjailija puolisoineen odotti adoptiolasta Kiinasta. Kun hän avasi elämänsä virkailijoille, lähetti paperinivaskoita virastoihin. Ihmetteli hiljaista kotia, iltoja joista tuntui puuttuvan tärkein, lapsi.
Lapsen ääni, läsnäolo. Puuron keittäminen, iltasadun lukeminen.
Kun he odottivat ja odottivat.

Odottivat.

Mitä minä tein.
Sain kaksi lasta. Tulin raskaaksi kolmannen kerran. Olin välillä väsynyt, kuitenkin onnellinen. Minulla oli perhe.

He odottivat.

Varpaita palelee, nyt on heinäkuu ja ikkuna auki. Toissapäivänä oli vielä helle.

En laskenut tätä kirjaa kädestäni ennen kuin se on lopussa. Mies kävi juttelemassa jotain, minä makasin mahallani sängyllä ja jatkoin.

En ihmettele mitään kummissani.

Ihmettelen kuitenkin.

Kaikki se odotus, mitä heillä on ollut.

Onneksi hän on kirjoittanut tämän kirjan. Kiitos Anna.

Sitten hän lähti merelle.

2011-07-04T21:40:00.000+03:00

Isoin
tyttö lähti purjehtimaan. Pienet jäivät rannalle vilkuttamaan.

Aurinko matkii merileijonan ääntä aina nähdessään veden. Sama onko se meri, järvi tai lampi. Siellä ne merileijonat hänestä asuvat. Vesi kuin vesi.
Mies kertoo kaipaavansa merta.

Illalla, kun kävin kasvimaalla katsomassa kuinka retiisit voivat (huonosti, se sama musta pikkuöttiäinen söi taimien lehdet reikäisiksi taas) naapurin punainen kissa leikki lähellä myyrällä. Heitteli sitä leikkiäkseen. Ja myyrä vikisi. Sitten rinta rottingilla kantoi sen luokseni ja lötkähti perunapenkkien väliin nauttimaan illallistaan.

Minttua.

2011-07-03T20:30:00.000+03:00

Sitä
laitetaan ainakin aamuteehen ja mansikkakakkuun. Minttu. Mihin muuhun laittaisi?

Keskiaikamarkkinoilla.

2011-07-02T09:30:00.000+03:00

Kesän
toinen spontaani retki tehtiin eilen. Hurruuteltiin Turkuun Keskiaikamarkkinoille. Se oli toinen kerta noissa karkeloissa. Voi että siellä olikin kivaa!
Tuli taas sellainen olo, että tuota lankojen kasvivärjäystä pitäisi päästä kokeilemaan itsekin, värit on niin kauniita, eläviä. Neulominen on taas alkanut maistua hiljaisen kauden jälkeen, muutama kauluri on valmiina kylmemmille säille.

Heinäkuu olkoon...

2011-07-01T10:54:00.000+03:00

...ainakin:

- lämpimiä päiviä, sateisia öitä
- yhdessä olemista
- spontaaneja hetkiä ja retkiä
- leikkejä
- uimista
- pitkään nukuttuja aamuja, valoisia iltoja

Heinäkuussa toivomme myös näkevämme lasten, vielä masuasunnossa asustavan, serkun ensimmäisen kerran.

Nyt menen syömään aamiaista, Timo teki amerikkalaisia pannukakkuja.

Nyt se on jo eilinen.

2011-06-29T20:45:00.000+03:00

Aurinkojuhlapäivä.
Kesäpäivä. Mentiin lossilla saareen, ajettiin pitkin mutkaista tietä. Päästiin perille.
Tunnelma oli uskomattoman ihana. Lapset saivat tehdä keppihevosia, keijukaisen siipiä, kukkakoruja. Musiikki soi. Tanssijat olivat kirpeitä kuin omena, makeita kuin porkkana. Oli luontopolku, kaunis puutarha ja niin herkullinen lounaskeitto, että siitä puhuttiin kotona vielä illalla.
Ostin muutaman mintun taimen ja laventelin. Tänä iltana istutan ruukkuihin. Eilinen meni kasvimaalla.

Aurinkojuhlaa vietettiin Westersin puutarhalla Kemiön saarella.

Oli juhannus.

2011-06-28T23:54:00.000+03:00

Juhannus
meni perinteisellä kaavalla. Eilen palattiin myöhään yöllä kotiin. Oli pitkä, mutta mahtava kotimatka. Suomi on kaunis maa.

2011-06-24T10:16:00.000+03:00

Lämmintä
keskikesän juhlaa teille kaikille siellä! Voikaa hyvin!

2011-06-22T21:10:00.000+03:00

Meillä
on vietetty kesäpäiviä. Saatu siskoseuraa, oltu ulkona, saunottu iltamyöhään ja sitten paistettu lettuja. Kesäpäivänseisaus siinä sivussa. Seuraavaksi on juhannus.

San Francisco XV.

2011-06-19T11:11:00.000+03:00

Nämä
ovat viimeiset kuvat matkalta.
Ilta oli valtavan kaunis. Aurinko laski, pieni utu roikkui taivaalla. Kävelimme kevyesti, hyvästejä jättäen, katsomaan merileijonia. Hymyiltiin, halattiin. Ja minä kerroin, miten rinnassa tuntuu pakahtuminen. Miten onnellinen voi ihminen olla matkustamisesta tänne, minun maailmani ääriin saakka. Miten paljon yksi matka voi antaa.

Yöllä
makasin sängyssä valveilla. Pieni itki ja mies rauhoitti häntä. Suljin silmät ja kävelin tuota rantakatua pitkin jälleen. Nukahdin onnellisena.
Onnea tuo matka oli täynnä. Niin paljon, että mahanpohjassa tuntuu ajatuskin. Ehkä vielä itken onnesta. Minä todella olin tuolla.

Olo on melankolinen. Tuntuu, että nyt arki oikeasti alkaa, kun viimeinen matkapostaus on kirjoitettu. Muistot jää.

Nyt itken.

*

The trip was even more than I ever dreamed. It was beautiful places, good moments and happiness. California and San Francisco left a mark in me.
These are the last pictures from the trip. Memories remain.

San Francisco XIV.

2011-06-18T14:49:00.001+03:00

Muir Woodsissa
nähtiin punapuut. Uskomattoman suurina taivasta kohti kurkottavat puut. Latvoja ei tahtonut nähdä aurinkoa vasten. Eikä muutenkaan. Yli sataan metriin kohoavat puut menee minun käsityskyvynkin yli. Meidän suuret puut täällä ovat noiden rinnalla pieniä rimpuloita.
Tuolla meitä vastaan käveli myös mies punaisessa pikkutakissaan, laulaen kulkiessaan Lännen lokaria. Se sai hymyilemään.

Kuinka moni suomalainen aikoinaan lähti täältä länteen etsimään parempaa tulevaisuutta, kulkemaan merien ja mantereiden halki. Kuinka moni jäi, kuinka moni palasi. Kuinka monesta tuli onnellisempi. Kuinka monta puuta silloin kaadettiin, kun nyt punapuumetsistä on enää 4% jäljellä.
Joskus tahdon nähdä vielä sembramännytkin, niitä näkee vaikka Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa. Sinne tahtoisin kaikkien lasten kanssa.

Mutta Muir Woods oli myös uskomaton. Kierrettiin siinä vain pieni lenkki, jos olisin ymmärtänyt paremmin mitä odottaa olisin varannut aikaa paljon enemmän.
Jos pääsisin toisen kerran tuonne menisin paikalle arkena sateella. Haluaisin kuulla ja haistaa metsän. Sitten menisin Stinson beachiin. Kävelisin halki sateisen rannan ja kuuntelisin merta.

San Francisco XIII.

2011-06-17T12:12:00.001+03:00

Minulla
oli muutama kohde joihin halusin matkallamme päästä. Golden Gate, Muir Woods, de Young-museon Picasso näyttely ja Ferry Buildingin Farmers Market lauantaina. Jokainen toive täyttyi.

Toisiksi
viimeisenä aamuna kaupungissa hypättiin vatsat kurnien raitiovaunuun suuntanamme Ferry Building. Olin lukenut turistioppaista ja muutamista blogeista ennen reissua, että tämä on paikka jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Olimme käyneet tuolla Aurinkoisen kanssa tiistaina esikatselemassa, mutta lauantaina palattiin sitten kaikki yhdessä.
Ensimmäisenä etsittiin aamupalapaikka, syötiin. Sitten sukellettiin sisään markkinahumuun.
Ihmisiä oli paikalla paljon, melkein tungokseksi saakka. Ihmiset kantoivat käsivarsillaan kukkia. Paperikasseja joissa oli hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, maitotuotteita.
Siellä myytiin paljon luomua ja kaikki tuotteet olivat lähellä tuotettua. Puhuttiin Timon kanssa, että jos asuttaisiin kaupungissa, niin viikon ruuat haettaisiin ehdottomasti tuolta.
Käsin edellisenä päivänä kirnuttua voita! Tuoretta leipää! Sconsseja! Juustoja!
Ihan mieletön paikka ruokaostoksille ja ihmisten katselulle. Olisin voinut kuvata tuolla vaikka koko päivän, mutta meillä oli iltapäivälle muuta ohjelmaa. Nimittäin se Muir Woods.

San Francisco XII.

2011-06-17T01:14:00.001+03:00

Yksi

ehdottomasti kauneimmista hetkistä reissussa koettiin jossain Montereyn ja San Franciscon välillä. Rannalla, mistä kohosi korkeat kalliot. Tuuli puhalsi, kukat tuoksuivat. Surffaajat kävelivät lautojensa kanssa märkinä parkkipaikalle. Heidän jaloissa juoksi koirat.

Oli viileä, melkein kylmä. Aurinko teki laskuaan. Meren ja taivaan rajaa ei tahtonut erottaa.

San Francisco XI.

2011-06-16T07:20:00.000+03:00

Kaupungissa
parasta oli kulkea eteenpäin vailla päämäärää.

San Francisco X.

2011-06-15T22:00:00.000+03:00

Torstaina
Timon työpäivän jälkeen hypättiin auton kyytiin ja suunnattiin San Josen itäpuolella sijaitsevalle Mount Hamiltonille. Ajeltiin mateluvauhtia monta tuntia serpenttiiniteitä myöten vuoriston halki. Tuijoteltiin suu auki upeita maisemia. Välillä pysähdyttiin hetkeksi tien varsien levikkeille. En tiedä olisiko saanut. Joka paikassa oli No Trespassing-kylttejä. Tien loppupätkällä liikennemerkit oli järjestään ammuttu haulikolla tohjoksi.

Nähtiin vapaana vaeltelevaa karjaa, hevosia, jotain murmelin näköisiä otuksia, kaniini, korppikotkia ja kauris!
Ihan uskomattoman upea paikka.

San Francisco IX.

2011-06-15T21:00:00.002+03:00

Palace of Fine Arts
nähtiin eräänä iltana, kun ajettiin sen ohi kaupungin pohjoispuolen rinteille katsomaan, kuinka ilta tuli kaupunkiin.
Rinteillä tuoksui anis. Keräsin sitä mukaan, litistin päiväkirjan sivujen väliin.
Pieniä jyrkkiä teitä ajettiin alas Tyynenmeren rantaan. Kuunneltiin, miltä ne aallot kuullostavat.
Mietittiin, että surffaajiksi meistä ei olisi. Täällä ainakaan, missä meri kuhisee haita.

San Francisco VIII.

2011-06-15T20:00:00.002+03:00

Pier 39
oli päivisin sellainen turistirysä, että sinne ei suunnannut kukaan täysjärkinen. Yhtä päivää lukuunottamatta alue kuitenkin käveltiin läpi. Yleensä aamulla tai illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Miksi vai. Koska reissu tehtiin kuitenkin lapsen ehdoilla. Ja hän rakastui merileijoniin. Olihan ne aika valloittavia, ja haisevia.

Kun nyt kysyn, miten merileijona sanoo hän alkaa haukkumaan. Kotiin kannettiin mukana Francis, siniseen San Francisco-huppariin pukeutunut pehmoeläin. Ensimmäinen lelu, minkä nähdessään lapsi on alkanut hyppiä paikallaan ja haluta sen.

Meidän hotelli oli Fisherman's wharfissa, aikalailla Pier 39:n kohdalla. Todellinen turistirysien turistirysä, mutta tuo oli paras vaihtoehto tarjotuista. Muut tarjotut hotellit olisivat olleet kongressikeskuksissa. Tämä reissu oli minulle ja Aurinkoiselle lomamatka, mutta miehelle myös työreissu. Hotelli valittiin jälkimmäisen ehdolla. Mutta hieman autenttisempi ympäristö olisi sopinut meille kyllä myös, enemmän kuin hyvin.

San Francisco VII.

2011-06-15T18:00:00.001+03:00

Chinatown.
Se on toiseksi suurin aasialaiskeskittymä Aasian ulkopuolella. New Yorkissa on suurempi. Minä sanon, että se on pieni kaupunki toisen kaupungin sisällä. Eikä siellä pelottanut. En kyllä liikkunut yksin.

San Francisco VI.

2011-06-15T16:00:00.000+03:00

Sunnuntaina
pyörittiin Cow Hallowssa ja Pacific Heightissa. Niistä tuli suosikkipaikkoja. Nättejä taloja, mukavia ihmisiä ja herkullista frozen yogurttia. Paljon koiria, melko vähän lapsia.
Union Streetin katumarkkinoilta ostin lierihatun. Sain kenkä- ja sukkahousukehuja.

San Francisco V.

2011-06-15T14:00:00.000+03:00

Illalla
oltiin hetki Sausalitossa.

San Francisco IV.

2011-06-15T12:00:00.000+03:00

Vielä
lauantaina suunnattiin Napa Valleyn viinilaaksoon ja W:n ystävien luokse. Pilvet roikkuivat matalalla kukkuloiden päällä, viinitilat pursusivat ihmisiä. Me juotiin lasilliset Gloria Ferrer-tilalla ennen kuin jatkettiin taas matkaa.
Timo jutusteli oppaidemme kanssa, minä viihdytin väsynyttä vauvaa ja kuuntelin. Pysyin jutussa hyvin mukana, mutta tämäkään ei ollut se matka, jolla olisin päässyt irti englannin puhumisen pelostani.

San Francisco III.

2011-06-15T11:00:00.000+03:00

Golden Gate Parkissa
mentiin käymään Japanese Tea Gardenissa. Uskomattoman kaunis paikka. Meillä ei ollut aikaa kovin paljon olla tuolla, mutta jo pieni hetki oli unohtumaton.

Golden Gate Parkissa olisi ollut nähtävää todellakin paljon enemmänkin, mutta me käytiin siellä nopeasti kahtena päivänä. Ensimmäisenä ja viimeisenä. Puistossa on ainakin järviä, valtava määrä puita, kasveja, vesiputous, biisoneita ja museoita.
San Franciscossa on paljon samoja kasveja kuin meilläkin, mutta kasvukauden pituuden ero on valtava. Puut ja pensaat ovat suuria. Pelargoniat kasvavat käynnöksinä talojen seinissä, muraattipeitot peittävät maat ja kiertyvät kasvamaan puiden ympärille. Katujen varsilla kasvaa rahapuita, tuuheita, miehen korkuisia.

San Francisco II.

2011-06-15T08:37:00.000+03:00

Olin
varmaan kolmentoista, kun sain jostain päähäni, että minun on päästävä San Franciscoon. Ajatus matkasta on kulkenut mukanani koko ajan ja voin vakuuttaa, että olo oli uskomaton, kun matka mahdollistui. Kun huomasin oikeasti olevani tuolla unelmieni kaupungissa.
En osaa selittää syitä päähänpinttymälleni, sellainen vaan oli (ja on, nyt tietenkin haaveilen seuraavasta matkasta). Uskon, että ne ihmiset kenellä on samanlainen pinttymä johonkin muuhun kaupunkiin ymmärtävät minua enemmän kuin hyvin. Tiedän, että on ainakin Pariisi- ja New York-ihmisiä. Minä olen aina ollut San Francisco-ihminen. Jotenkin olen vaan tiennyt, että tuo kaupunki on minulle suuri. Merkityksellinen. Niin se olikin.

Meillä
oli ilo saada kaupungissa asuvat R ja W meille oppaiksi. He näyttivät meille suosikkipaikkojaan, veivät sellaisiin paikkoihin joihin itse tuskin oltaisiin löydetty. Kertoivat kaupungista asioita, mitä ei lue turistioppaissa.
Me katsottiin kaupungin yli Coit Towerin juurelta. Haisteltiin eukalyptykselta tuoksuvaa ilmaa, kummasteltiin puun sateessa vaahtoavaa runkoa. Nähtiin tornissa olevat maalaukset kaupungin historiasta ja ehkä opittiin niistä taas vähän lisää.
Me ajettiin Crissy Fieldiin, mistä näin sillan ensimmäisen kerran kunnolla. Golden Gate Bridge. Siitä on vuosien saatossa luettu, katsottu ja piirretty kuvia. Nyt se oli siinä. Vielä hienompana kuin olin ajatellut. Minä en edes pidä silloista, pelkään silloilla. Vaan tämän sillan äärellä nuo tunteet katosivat hetkessä. Väri on täydellinen. Se on vaan niin kaunis ja hieno.
Mentiin Presidion kautta Tyynenmeren rantaan näkemään siniharmaana kuohuva meri valtavine maininkeineen, siitä Golden Gate Parkiin.

San Francisco I.

2011-06-15T04:36:00.000+03:00

Saavuimme

kaupunkiin, kun ilta oli vaihtunut jo yöksi. San Franciscon yllä roikkui painavat sadepilvet. Ne kasteli. Ilma oli kuuma ja kostea.

Hotellille saavuttaessa matkaa oltiin taitettu jo vuorokausi, olo oli sen mukainen. Nukahdettiin hetkessä. Sängyssä maatessa tunsin, miten maa järisi allamme.

Aamulla

verhot avattuamme eteen aukesi yhä sateisen harmaa kaupunki, mutta olo oli kihelmöivä ja jännittynyt. Täällä sitä ollaan. Silmien edessä nousi Russian Hill, yksi kaupungin kymmenistä kukkuloista.

Timo etsi aamupalapaikkaa jostain hotellin läheltä. Päädyttiin viereiseen kortteliin. Meidät tunnistettiin heti eurooppalaisiksi.

Cafe Pescatore oli hieno paikka valkoisine pöytäliinoineen ja pöytiin ohjaavine tarjoilijoineen. Aamupala taisi olla reissun paras, hienoin ja kallein. Paikan minttutee oli käsittämättömän hyvää.

Terveisiä Kaliforniasta!

2011-06-14T20:37:00.000+03:00

Tänä
aamuna palattiin kotiin. Päivä on mennyt taistellessa unta vastaan, tuo kymmenen tunnin aikaero vaatii veronsa. Lapset tuli alkuillasta kotiin ja nyt ollaan vaan yhdessä. Rakastetaan kaikki kovasti, niin kuin Haitula äsken sanoi.
Palaan matkakuulumisten kanssa pian.

Se on kultakalakampela.

2011-06-01T20:45:00.000+03:00

Tämä
kala on kaveri. Tämä on painavampi kuin kahen kilon siika.
Se on täynnä kesävalon säteitä ja lämpimiä ajatuksia. Heille tämä on, rakkaudella tehty.
Ohje mainioimmasta Surrur-kirjasta. Kankaat suurimmaksi osaksi Marimekon, joukossa on myös yksi vanha tyynyliina ja metritavatana ostettua keltaista puuvillaa Eurokankaasta.
Onnistumisen iloa, sitäkin tämä kala on.

2011-05-31T21:42:00.000+03:00

Huomenna
on kesäkuu. Toukokuun viimeisenä eräs kaatui polkupyörällä nokkospuskaan ja toinen soitti haluavansa jäädä yökylään luokkakaverille.
Aurinko heittelee virkattua muffinsia ja kikattaa. Sitten laittaa huulet tötterölle ja muiskauttaa. Ja kun minä niistän, pitää häneltäkin niistää.
Illalla mentiin jäätelölle. Törmättiin siellä Merjaan lapsineen. Tämä on aika pieni paikka.

Kuistin seinän väliin on tintti tehnyt pesän. Nyt pitää vahtia kissaa entistä tarkemmin. Haluan, että lintupienet saavat kasvaa rauhassa.

Tuntuu ihan kesältä, tuuli on lämmin.

2011-05-30T20:20:00.000+03:00

Tämä
on ollut käsitöiden täyttämä päivä.
Ompelin (melkein tuhoon tuomitun) hatun valmiiksi. Haitula oli pyytänyt lierihattua.
Sitten aloin leikkelemään suomuja kultakalaan, joka on tehty kampelan kaavalla. Mielettömän työläs, mutta siitä tulee hieno, varmasti. Surrur-kirjasta.
Tyttö toi koulusta käsitöitä tullessaan. Linnunpöntön ja käsinuket. Ne on niin hienoja! Vieläköhän joku lintu ehtii pesimään, jos pöntön ripustaa puuhun?

Kohta syödään.
Tällä hetkellä lempiruokaa on salaatti. Tänään sellaista, missä on keitettyä ohraa ja vihreitä linssejä maustettuna balsamikolla. Varhaiskaalia, jäävuorisalaattia, vähän fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja kurkkua.
Väsyttää aikalailla, mutta en pääse ajoissa nukkumaan. Pienin kukkuu myöhään nukuttujen päiväunien takia. Yritän tässä varautua hiljalleen siihen aikaeroon...

Sunnuntai-iltana.

2011-05-29T23:02:00.000+03:00

Sitten
kun lapset nukkuu otan laatikosta sakset. Työnnän villasukissa olevat varpaani kumisaappaisiin mennäkseni ulos. Leikkaan muutaman oksan sireenistä. Käyskentelen hetken siinä. Katson pihan omenapuita kukissaan, löydän jotain uutta.
Ovella jätän saappaat jaloista. Laitan oksat maljakkoon. Suukotan lapset.
Vielä keitän teen ja sitten mietin, että aika jännää, että polvet menee veteläksi pelkästä ajatuksesta päästä matkalle.
Tänään olen jo silittänyt vaatteita ja pakannut laukkuja. Pappilanmäen miehet rakensivat kaatosateessa kasvihuonetta. Siitä tulee hieno.

*

Once the kids were asleep, I put my rubber boots on and went out to the garden. I looked at the trees and bushes, took a few branches to put to a vase.
Today I have packed for the trip. The men of the old vicarage have been building our green house. It is going to be wonderful.

Enää viikko!

2011-05-27T12:17:00.000+03:00

Illalla
pyöräiltiin katsomaan hevosia pienimmän, isoimman ja muutaman naapurin tytön kanssa. Ruoho oli vihreää, taivas korkealla. Kesätuuli puhalsi. Hevosen turpa on niin pehmeä.

Matkajännitys kasvaa päivä päivältä. Minä olen elänyt niin tiivistä lapsiperheen arkea, että en ole juuri matkustellut. Vaan viikon päästä yksi unelma käy toteen ja pääsen kaupunkiin, mistä olen unelmoinut melkein niin kauan kuin muistan.
San Francisco, täältä minä tulen! Kaupunkiin matkustaneilta otan ilolla vinkkejä vastaan.

*

Only a week to the trip. We're travelling to the city of my dreams, San Francisco. It's a place I've dreamed of for almost as long I can remember!
Do you have any tips what to do here?

Mielitekoja ja huomioita.

2011-05-26T22:22:00.000+03:00

Tekisi mieli:

- tehdä käsitöitä. Neuloa tai virkata, mutta en saa keksittyä mitään mitä haluaisin heilutella puikoilla tai koukuilla tarpeeksi kovasti. Joka vuosi sama homma. Pah. Olo on ihan vajaa ilman rakasta harrastusta.

- syödä kymmenen korvapuustia tai levyllinen suklaata. Vaan en syö. Paitsi kaksi pullaa kyllä söin.

- laitella paikkoja ojennukseen, mutta en tiedä mistä aloittaisin. Liihottelen siis huoneesta toiseen ja siivoan laatikoita. Oleellista kodin järjestelyä?

Huomioita:

- kissa tykkää olla kesäkeittiöllä. Minä en tykkää siitä, että kissa vilahtaa pihalle ovenraosta omin lupinensa.

- kaalisalaatista on tullut uusi lemppari, mutta linssipihvit oli kauhean kuivia. Maistuivat onneksi ihan hyvältä.

- neilikat on kestävimpiä leikkokukkia.

- joku on irroittanut pianonsoittonkirjasta Jaakko-kullan nuotit! Emmä sitä vielä ulkoo osaa!

- onneksi huomenna on perjantai. Tähän ei lisättävää.

Ompelin mekon.

2011-05-25T21:54:00.000+03:00

Nyt
on voittajaolo!
Sain ommeltua itselleni vaatteen. Sain ommeltua vaatteen ilman purkamista. Sain vaatteen, jota käytän paljon, aivan varmasti. En voisi kovin paljon tyytyväisempi olla.
Kangas on Marimekon Auer ja kaava on piirretty siskon kaupasta ostetusta vastaavasta (kiitos!). Muokkauksena pykälän pidempi helma.
Tämä pakataan matkalaukkuun, sinne kirjojen viereen. Muuta siellä laukussa ei vielä olekaan.

Tukholmaan?

2011-05-23T20:19:00.000+03:00

Jokunen
vuosi sitten, kun pienin ihminen ei ollut edes suunnitelmissa tai tuloillaan, me matkustettiin kevättalvella Tukholmaan muutamaksi päiväksi.
Reissu oli ihana. Kaupunki ihana.
Matkasta jäi halu palata sinne, mutta se ei ole onnistunut kuitenkaan syystä tai toisesta.

Muutaman
viikon päästä me matkustetaan maailman toiselle laidalle niin, että vanhimmat kolme lasta jää hoitoon tänne kotiin. Tatti sanoo, että ajakaa avoautolla ja ottakaa paljon kuvia. Isoin tyttö huokailee ja Haitula hokee matkakohteen nimeä ja yrittää saada taipumaan sen suussaan. Minä jännitän ja suunnittelen. Mies jännittää ja suunnittelee. Miten ne pärjää täällä ilman meitä?
Sitten jokainen kysyy, viettekö meidätkin jonnekin kesällä. Viedään, varmasti viedään, me vastataan. Vielä ei vaan tiedetä lainkaan minne ja milloin...
Tukholma voisi olla hyvä vaihtoehto. Se olisi lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.
Junibacken on sellainen paikka, jota jokainen meistä muistelee koko ajan. Sinne olisi kiva palata.

Onko teillä jotain koettuja kohteita Ruotsissa, mitä suosittelisitte koko perheelle?

2011-05-20T21:23:00.000+03:00

Silloin
kun on nenä tukossa ja pää tahmea arvostaa tosi paljon sitä, että se toinen aikuinen on tyhjentänyt aamulla tiskikoneen ja imuroinut illalla lattian muruvapaaksi. Vielä kun lapset ymmärtäisivät siivota huoneensa käskemättä. Ja rouva itse osaisi lopettaa läjäytymisen*.

* = synonyymi tavaraläjien keräämiselle erilaisille tasoille pitkin kotia.

Vihreää kosmetiikkaa.

2011-05-19T10:49:00.000+03:00

Piipahdin
joku aika sitten Kotolivingin toimistolla ja sain sieltä mukaani testattavaksi Vihreän Kosmetiikan tuotteita. Shampoopalan, hiushuuhtelun ja suolakuorinta-aineen. Olen käyttänyt tuotteita nyt kuukauden päivät.

Lähtötilanne:
Pitkät hennalla värjätyt helposti sähköistyvät ja rasvoittuvat hiukset. Paljon ohutta hiusta sanovat kampaajat. Iho normaali. Halu käyttää sellaisia pesuaineita, jotka on pakattu mahdollisemman kevyesti ja muovittomasti ja jotka oikeasti toimii.

Kehäkukka shampoopala
normaaleille hiuksille ryhdistää ja tekee hiukset ilmaviksi, kerrotaan valmistajan sivuilla.
Shampoopalan käyttäminen on ollut mielyttävää. Pidän siitä tunteesta, että kastelen hiukset ja otan käteeni palashampoota enkä muovipulloa. Pala vaahtoaa mukavasti, mistä tykkään. Vaahtoaminenhan ei tarkoita puhdistumista, mutta ominaisuus on minusta mukava. Hiukset jäävät pesun jälkeen hyvän tuntuisiksi, mutta sähköisyyden poistamiseksi olen kuitenkin tahtonut käyttää hoitoainetta.

Kehäkukka hiushuuhtelu
poistaa hiuksista saippuan ja palauttaa hiuspohjan normaalin ph:n, kerrotaan valmistajan nettisivuilla. Se sopii kaiken värisille hiuksille.
Hiushuuhtelua käytetään siten, että pieni osa ainetta sekoitetaan veteen erillisessä pullossa (joka on muovia). Seos ravistellaan sekaisin ja kaadetaan hiuksiin. Sen voi huuhdella tai jättää hiuksiin. Olen kokeillut molempia, mutta pidän enemmän huuhdotuista hiuksista. Huuhtomattomat hiukset tuntuivat painavilta, likaisilta hyvin nopeasti.
Tuotteen tuoksu on etikkamainen, mutta kun siihen tottuu se tuntuu luonnolliselta. Monet shampoot ja hoitoaineet tuoksuvat nenääni liian keinotekoisilta esansseilta, sellaisista en pidä.

Näissä yllämainituissa tuotteissa ehdottomasti parasta on tuotteista syntyvän jätteiden minimaallinen määrä ja se, että tuotteet ovat luomua.
Hiusten pesuväli on pysynyt kuitenkin samana kuin aiemmin, joka toinen päivä on pestävä. Toivoisin, että saisin venytettyä hiusten pesua hieman pidemmäksi, mutta näillä tuotteilla se ei ole onnistunut.
Hiukset tuntuvat kuitenkin terveiltä käytön jälkeen. Käytän näitä varmasti jatkossakin ellei jotain ihmeainetta löydy, jolla saan venytettyä hiustenpesuväliä pidemmäksi.
Muu perhe pesee hiuksensa myös palashampoolla ja kaikki ovat pitäneet siitä. Lapsille en ole laittanut hoitoainetta, koska he eivät sitä tarvitse.
Esteettinen silmäkin tykkää, kun kylpyammeen reunalla ei ole riviä kirjavia muovipönttöjä vaan kauniin värisiä saippua- ja shampoopaloja keraamisissa tai lasisissa astioissa!

Suolakuorinta
on jumalien lahja ihmiselle! Tämä on näistä tuotteista ehdottomasti ihanin!
Olen käyttänyt tuotetta kerran viikossa, lauantain saunomisen yhteydessä. Olen levittänyt kuorinnan puhtaalle iholle ja siirtynyt sen jälkeen saunaan löylyihin. Sen jälkeen huuhdellut ihon, joka jää ihanan pehmeäksi ja kosteaksi. Rasvaamista ei todellakaan tarvitse tämän jälkeen. Tätä jos mitä suosittelen kokeilemaan!

Lopputulema:
Jokainen tuote jää käyttöön. Nämä ovat oiva lisä käyttämieni luonnonkosmetiikkatuotteiden jonoon.

Lue lisää aiheesta Kotolivingin nettisivuilta!

2011-05-18T21:39:00.000+03:00

Sanon vaan,
että tämä on päivä jona en tehnyt mitään. Rakkaani heitti muutaman kärrynpyörän, minä en ole osannut koskaan. Olen kömpelö. Tavarat tippuu käsistä ja kompuroin.

Makasin nurmikolla selälläni. Painoin silmät kiinni avatakseni ne uudestaan.
Taivas on sininen. Lapsen jalka pullea. Matkaan on enää muutama viikko ja vasen korvani on lähes kuuro.
Puhutaan sellaisesta mahdollisuudesta kuin Menieren tauti. Se selittäisi monta. Toivon vaan, että saisin pitää toisen korvani kuulon.
Kuulla linnun laulu. Lapsen nauru. Se viheltäminenkin, vaikka se sattuu siihen huonoon korvaan niin, että alkaa suututtaa.

Sanoin, katso kuinka sininen taivas. Ja että olen varma, että jos makaan nurmikolla hiljaa voin kuulla kuinka maapallo pyörii radallaan. Kaikesta tästä tekemättömyydestä huolimatta.

2011-05-17T22:05:00.000+03:00

Iltalukemiseksi
löytyi jälleen viikonloppuna kirpputorilta uusia kirjoja. Ensin pitää kyllä saada muutama entinen luettua.

Viime viikolla ahmaisin Elisabeth Ahon Sisar-kirjan. Se tarina on pyörinyt mielessä koko ajan lukemisen jälkeen, palaan siihen uudestaan ja uudestaan. Pidin tarinasta valtavasti. Huomaan kyllä muutenkin lukeneeni viime aikoina paljon kirjallisuutta, jossa Suomi on juuri itsenäistynyt. Elokuvat ja tv-sarjat on käsitelleet myös samoja aiheita. Minulla on aina välillä tämmöisiä kausia.

2011-05-16T16:51:00.000+03:00

Nautin
valtavasti sateisen viikonlopun raukeudesta.
Eilen käytiin koko perheellä Herttoniemen kirpparilla. Siellä kukki jo kirsikkapuut!
Ilokseni löysin kauan etsimäni filmikameran laukkuineen hyvin huokeaan hintaan. Nyt odottelen vaan seuraavaa reissua kaupunkiin, että saan ostettua filmiä ja pääsen harjoittelemaan kuvausta manuaalivehkeellä. Sitä ennen jatkan hortonomin, kokin ja haaveilijan hommia.

Kasvimaaeleganssi ja kevätruoka.

2011-05-12T20:40:00.000+03:00

Illalla
kyykin kasvimaalla (tulevalla sellaisella). Istutin maahan lisää ruohosipulia, salaattia ja retiisejä. Sisälle tuli onnellinen ja multainen nainen. Miten voikin möyrimisestä tulla niin hyvä olo? Ja kova nälkä?

Eilen syötiin illalla tähteitä, keittoa ja lohkoperunoita. Mutta tänä aamuna pienemmäisen nukkuessa päiväunia otettiin Haitulan ja Tatin kanssa pärekorit kädelle, painuttiin pihalle keräämään voikukanlehtiä sekä nokkosia.
Lounaalla syötiinkin sitten voikukanlehtikääryleitä, ohraa ja salaattia, jossa siinäkin oli niitä voikukanlehtiä.
Nokkoset puolestaan ryöpättiin päivän kääntyessä iltaan ja paisteltiin lettuiksi niin, että koko tupa oli täynnä letun katkua (ja palohälyttimet huusivat). Syötiin hyvällä ruokahalulla ennen kuin ehdin ajattelemaan kuvaamista. Hyviä oli!

Tälläistä sen ruokailun kuuluisikin olla. Pihalle poimimaan aineksia ja niistä sitten sapuskaa perheelle. Toivon kovasti, että tuo kasvimaaprojektini tuottaa satoa kesemmällä, että tälläisiä pärekori kädelle päiviä tulisi enemmän.
Villiyrtteihin ja muihin luonnon tarjoamiin ruoka-aineksiin pitää myös tutustua ehdottomasti. Onko teilleä vinkkejä?

2011-05-10T22:15:00.000+03:00

Toukokuussa
kasvun ihme on ihmeistä suurin.

Olen möyhentänyt kasvimaalla pienimmäisen, isompienkin, kanssa.
Pieni ottaa maata sormien väliin. Katsoo, haistaa, maistaakin.
Hämähäkkiä katseltiin aamupäivällä pitkään, kastematoja ollaan nähty joka päivä monta. Kun ne nousevat multapaakun mukana valoon ja alkavat sätkiä kauhuissaan nostetaan ne kämmenelle. Sanotaan ei hätää. Pyydetään, jatka töitäsi tässä maassa jatkossakin.
Sisilisko vilisti myös siellä, koppakuoriainen ja jotain pieniä tuntemattomia matosia.
Ei kai kaikella tarvitse olla nimeä?

Toukokuu on minulle vaikea kuukausi ihanuudestaan huolimatta. Syksynlapsi on ihmeissään keväässä joka vuosi.
Kai tämän saa sanoa ääneen?

*

In May the miracle of growth is a great wonder.

2011-05-03T10:43:00.000+03:00

Vappu
on vietytty ja munkit melkein syöty. Vappupuuhastelujen lomassa pienin sai kesäksi muutamat villahousut. Keltaiset on neulottu merinovillasta omalla ohjeella ja oranssit on Pirtin kehräämön hahtuvaa ja ohjeena on Villapöpät Ullasta. Tein suurimman koon mukaan, tosin resori on pidempi kuin ohjeessa, Aurinko on iso tyttö.

Vivi-Ann Sjögrenin
Andalusian karkea suola oli hieno lukukokemus. Tykkään niin kovasti Sjögrenin tavasta havannoida asioita ja kertoa tapahtuneista. Tyyli on lämmin, toteava.
Kirja herätteli mielenkiintoa. Haluaisin tietää enemmänkin Espanjan lähihistoriasta. Francon ajasta. Tuntuu uskomattomalta, että niin lähellä niin vähän aikaa sitten meininki on ollut sitä, mitä on ollut.
Tästä taisi tulla suosikki Sjögreneistä, kumpa löytäisin omaankin hyllyyni. Meksikon päiväkirjat ja Saharan aamut ja illat pysäytti myös. Lukekaa ihmeessä!

Vappupuuhia.

2011-04-30T13:32:00.000+03:00

Ilmapalloista
tehtiin Barbapapoja. Barbamama ja Barbapörrö jäi puuttumaan, meidän ilmapallopussissa ei ollut mustia palloja. Mutta kyllä nämä muutkin passaa. Ehkä mama ja pörrö ovat lomalla.

Muistan
miten pikkutyttönä kummitätini piirsi ilmapalloihin hahmoja. Olikohan nekin Barbapapoja vai jotain muita tyyppejä. En muista. Muistan vaan, että oltiin Mummin parvekkeella ja paistoi aurinko.
Tämän muiston myötä terveisiä Pöljälle!

Nyt maistamaan simaa! Kivaa vappua!